Ennen opintojen alkua luin Kärjen blogista Aleksi Kosken turinointia yhteisöviestinnästä (http://imagory.net/blogi/2012/03/). Aleksi tiivisti mielestäni hienosti, mitä yhteisöviestintä on: ”Meidän erityistaitomme on viestinnän kokonaisuuden hahmottaminen ja hallitseminen, sen tietäminen, mitä viestintätoimenpiteitä pitäisi tehdä, missä ja miten sekä ennen kaikkea miksi. Sitä me tarvitsemme, olimme sitten viestintäpäälliköitä tai se ainoa tiedottaja siellä pienessä kunnassa.”

Siis vau!

Olin pitkään potenut hieman huonoa omaatuntoa siitä, että olen medianomiksi valmistuttuani tehnyt aikalailla erilaisia viestinnän alan töitä, kuitenkaan syventymättä täydellisesti yhteen ja ainoaan – en tajunnut ollenkaan, että olen huomaamattani kasvattanut omaa yhteisöviestinnän asiantuntijuuttani; tiedän monesta asiasta hieman, tai hieman enemmän.

Olen työskennellyt useissa viestintäalan tehtävissä. Olen ollut presistä esittävä markkinointiviestintätoimiston konseptisuunnittelija, olen ollut mainostoimiston asiakkaana julkisen sektorin edustajana, hyväksymässä sitä esitettyä presistä.  Olen ollut paikallislehden toimittajana, olen ollut tiedottajana, joka yrittää saada juttuideaansa läpi lehdelle. Mitään näistä en kuitenkaan mielestäni osaa erinomaisen hyvin.

Miten tämä liittyy Bergeriin? Voisin ennemmin kysyä, mikä ei liittyisi Bergeriin? Jaan Juhon innostuksen: luen Tiedon sosiaalista rakentumista, ja koen jatkuvia ahaa-elämyksiä. Bergerin mukaan:

1. Yksilö ei synny yhteiskunnan jäseneksi. Hänestä tulee yhteiskunnan jäsen, kun hän käy elämässään läpi tapahtumasarjan, jonka kuluessa hän saa valmiudet yhteiskunnalliseen dialektiikkaan. Tämän prosessin alkupiste on sisäistäminen: objektiivisen tapahtuman välitön käsittäminen tai tulkitseminen -> mutta joskus tämä voi tulkinta mennä myös väärin, esimerkiksi hilpeä naurahdus voidaan tulkita hysteeriseksi.
2. MUTTA jos ymmärrän sen toisen ihmisen maailmaa, osaan tulkita vaikkapa työpaikkahuumoria tai tuota hilpeää naurahdusta hermostumatta. Mutta jotta voisin ymmärtää tätä maailmaa, minun pitää viettää siinä aikaa ja toimia samassa sosiaalisessa kehyksessä – muuten en pääse osaksi sitä.

Osaavana yhteisöviestijänä minun täytyy siis ymmärtää (haltuunottaa) näitä ”maailmoja”, joissa tulevat yhteistyökumppanini, asiakkaani, kilpailijani, kollegani ja esimieheni elävät. Edelliset työkokemukseni ovat kasvattaneet erilaisten maailmojen ymmärrystä, uskaltaisin väittää.

En siis enää murehdi sitä, että minusta ei tullut tai tule kaikkien aikojen konseptisuunnittelijaa. Iloitsen siitä, että ymmärrän esimerkiksi konseptisuunnittelijan työtä, sen vaativuutta, osaan antaa arvoa ja osaan vaatia suunnittelijalta riittävästi.

 
/Veera