Mukavasti taiteilin näin viikonalkuun varmasti monen korvaan erittäin kuivalta särähtävän blogitekstin otsikon. Mutta jotta voisi oikeasti ymmärtää Bergerin ja Luckmannin ajatusten hienouden täytyy hieman kurkata historiaan ja verrata näiden herrojen perusteesejä aikaisempiin. Selvitäksesi tästä tekstistä saatat kuitenkin tarvita ison kupin mustaa kahvia. Itse ainakin tarvitsin. Tsemppiä tämän tekstin lukemiseen, jos sitä vielä uskallatte jatkaa!

Terminä tiedonsosiologia on peräisin Max Scheleriltä. Tiedonsosiologian voi määritellä tutkivan inhimillisen ajattelun suhdetta yhteiskunnalliseen taustaansa. Tämä onkin tullut selville jo monissa blogikirjoituksissamme, joissa olemme pohtineet todellisuutta ja sen rakentumista. Alkunsa tiedonsosiologia on saanut saksalaisen älymystön filosofisista pyrkimyksistä.
Arvojen ja maailmankuvan yhteiskunnallinen sidonnaisuus tiedostettiin jo antiikin kulttuureissa.  Valistuksen aikakaudella tästä kehittyi modernin länsimaisen ajattelun keskeinen teema. Tiedonsosiologian edeltäjinä pidetään marxismia, nietzscheläinen ajattelua ja historismia. Tiedonsosiologian lähtöoletus onkin peräisin Karl Marxilta: ”Ihmisen yhteiskunnallinen oleminen määrää hänen tietoisuutensa.”

Nietzschen ajatuksista merkittävimpänä tiedonsosiologiaan ovat vaikuttaneet käsitteet elämänkauna (tiettyjä ajattelutyyppejä tuottava ilmiö) sekä epäilyn taito.  Puolestaan Wilhelm Diltheyn tunnetuksi tekemässä historismissa puolestaan välittyy tunne kaikkien inhimillisten näkökulmien suhteellisuudesta sekä inhimillisen ajattelun historiallisuudesta. Nämä perusolettamukset jatkoivat matkaansa monien tiedonsosiologien alkuunpanijoiden ajatuksissa, mutta esille nousi myös kysymyksiä aatehistoriasta, filosofisista ideologian analyyseistä sekä totuuden määrittelemisestä.

Berger ja Luckmann rajaavat tiedonsosiologian ulkopuolelle aiemmin huolettaneet tietoteoreettiset ja metodologiset ongelmat ja jättävät ne filosofien huoleksi. He halusivat perehtyä tämän tieteenalan konkreettisiin ongelmiin ja määrittelivät sen uudelleen näin: ”Tiedonsosiologian tutkimuskohteena on kaikki , mikä käy ”tiedosta” yhteiskunnassa.” Aiempia ajatusmalleja vaivanneet teoreettinen ajattelu, aatteet ja maailmankatsomukset eivät heidän mielestään ole niin tärkeitä yhteiskunnassa. He toteavat, että vain pieni osa yhteiskunnan jäsenistä osallistuu näiden seikkojen tarkasteluun ja käsittelyyn. He täsmentävät ajatuksiaan näin: ”-- vain harvat tulkitsevat maailmaa teoreettisesti, mutta jokainen elää jonkinlaisessa maailmassa.”

Berger ja Luckmann tuovat siis tiedonsosiologian paljon lähemmäksi ihmistä korostaen, että heidän kuuluisi ensisijaisesti tutkia sitä, minkä ihmiset ”tietävät” olevan ”todellista” jokapäiväisessä, ei-teoreettisessa tai esiteoreettisessa elämässään. Yksinkertaisesti tiedonsosiologian keskiössä on arkitieto, sillä juuri tästä tiedosta muodostuu yhteiskuntien olemassa olon edellytys.

Huh, toivottavasti selvisitte loppuun saakka!

XOXO
Hanna K

Blogikirjoituksen lähde: Peter Berger ja Thomas Luckmann: Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen (1966)