Ratkiriemukasta sunnuntaita joka iikalle!

Tänään on se päivä, kun blogitehtävä vetää viimesen henkäyksen tietouden pinnalla ja valuu syvälle tiedostamattomuuden syviin pohjamutiin, hitaasti, mutta armollisesti odottamaan viimeistä matkaansa. 

Viimeisessä kirjoituksessa käyn läpi ajatuksia Bergerin identiteettiteorioista.  Kirjassaan The Social Construction of Reality (1966) Berger määrittelee identiteettiä seuraavasti "Identiteetti, subjektiivisen todellisuuden keskeinen elementti, on kaiken subjektiivisen todellisuuden tavoin dialektisessa suhteessa yhteiskuntaan.". Berger kuvailee,(niinkuin monesti aiemmin blogissa on todettu) että identeetti muodostuu sosiaalisissa prosesseissa ja se voi muuntua, säilyä tai jopa muodostua kokonaan uudelleen. Yhteiskunta Bergerin mukaan antaa identiteetin muodostumiselle/muuttumiselle puitteet, jossa identiteetti elää.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä meidän maailmassamme. Identiteettimme on ympäristön tuotosta, joka muovautuu ja saattaa jopa muovautua täysin uudelleen, Tämä tarkoittaa mielestäni sitä, että niin myös organisaatiossa yksilön identiteetti voi muovautua organisaation kaltaiseksi. Toki tämä prosessi toimii Bergerin mukaan toisinkin päin, jolloin organisaatiossa vaikuttavat yksilöt, joko ylläpitävät tai muovaavat sitä tai jopa muokkaa sen kokonaan uudelleen.  MItä tämä tarkoittaa organisaatiokulttuurissa?  Tämä tarkoittaa mielestäni suurta mahdollisuutta saada aikaan toimiva ja hyvinvoiva organisaatio. Viestinnällisesti tämä on suuri haaste ja organisaatiota, jonka kulttuuri on vahvasti muodostunut on vaikea lähteä muuttamaan. Helpoitenhan tämä toimii PK-yrityksissä ja varsinkin uusissa kulttuuriaan vasta muodostavissa yrityksissä. Haaste on saada identiteetti toimimaan saumattomasti yrityksen identiteetin mukaisesti, ilman, että välissä olisi mitään konflikteja. Mielestäni tällöin organisaation jäsenet toimivat yhdessä, tavoitellen yhteisiä päämääriä.

Itse olen ainakin huomannu, että oman identiteettini muodostumiseen on vaikuttaneet ne ihmiset joiden kanssa olen eniten viettänyt aikaa. Mielenkiinnon kohteet ja huumori määräytyy hyvin pitkälle sen mukaisesti, mitä on tottunut kuulemaan ja tekemään ystävien ja perheen kanssa. Näiden ihmisten kanssa on helppo ja hyvä olla, vaikka välillä tekeminen itsessään ei olisi mukavaa. Esimerkiksi olen muuttanut eri kavereitani useita kymmeniä kertoja, eikä se ole koskaan varsinaisesti kauhean mukavaa, kuitenkin se, että voi olla avuksi ja tehdään yhdessä, tekee siitä huomattavasti kivuttomampaa. Tiedän, että on varmaankin mahdotonta saavuttaa tämänkaltainen ideaali työilmapiiri, mutta jos organisaatiossa pystytään muodostamaan sellainen kulttuuri, jossa on hyvä olla päästään hyvin lähelle "ideaalia" organisaatiokulttuuria. Työkavereita  harvoin pystyy valitsemaan, mutta eikö olisikn kiva, jos työpaikalle olisi mukava mennä, olla  siellä ja lähteä kotiin tyytyväisenä?  Meidän tehtävämme lienee muodostaa yhdessä se identiteetti organisaatiolle, jossa on hyvä olla. Sit ei muutaku viestimään sitä.

Rakkaudella viimeistä kertaa kirjoittaen 
Juho

ps. pitäs muuttaa vielä tänään yks kaveri. SUCKS!