Eniten Bergerissä tykkään siitä, kuinka ihmisläheinen hän on. En tietysti tunne kaveria henkilökohtaisesti ja tuskin edes niin hyvin, että pystyisin asiaa sen paremmin todistamaan. Tältä nyt vaan tuntuu. 
Suunnitelmissani oli avata taas hieman jotain Bergerin teoriaa hänen kirjastaan, vaan toisin kävi. Berger, tuo vanha romantikko, sai melkein sydämeni pakahtumaan rakkauden tunteesta kun luin hänen tekstiään, Sosiaalinen vuorovaikutus elämismaailmassa (The social construction of reality, Berger & Luckmann1966).

Ehkä hieman liioittelin, mutta on mukavaa huomata lukiessaan koulukirjaa, ettei kaikki ole vain puuduttavaa teoriaa vaan jopa sosiologin kirjoitukset nostavat tiettyjä tunteita. Jännää!
Tässä eräs lainaus Bergerin tekstistä, joka oli mielestäni erityisen hyvä  " Kun olen kasvokkain toisen kanssa, koen hänet elävässä nykyhetkessä. Tiedän myös, että toinen kokee minut samassa elävässä nykyhetkessä. Minun "tässä ja nyt"- koordinaattini asettuvat lomittain hänen vastaavien koordinaattien kanssa. Niin kauan kun olemme kasvotusten, ilmaisumme ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Näen toisen hymyilevän, reagoivan otsani rypistymiseen lakkaamalla  hymyilemästä ja jatkavan hymyilyään itseni jälleen hymyillessä. Jokainen ilmeemme suuntautuu toinen toisillemme, ja tämä ilmausten vastavuoroisuus on kummankin samanaikaisesti koettavissa".  Onko syksy vaan niin romanttista aikaa, että sosiologiakin tuntuu tarjoavan tähän pimeinpään vuoden aikaan tunteellisen aspektin?

Tätä blogikirjoitusta ei todennäköisesti pelasta enää mikään, joten en vaivaudu keksimään mitään nokkelaa aasinsiltaa yhteisöviestintään. Nauttikaamme siis tästä mitä meillä on!

Syysterveisin
Juho