Torstai, ilon päivä!

Jatketaan vieläkin tästä sosiaalisesta konstruktionismista, sillä se tuntuu olevan Bergerin tapauksessa se "juttu".

Aloitin lukemaan Peter L. Bergerin ja Thomas Luckmanin kirjaa The Social Construction of Reality (suom. Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen). Kirja tuntuu aina vaan mielenkiintoisemmalta ja kirjoitettavaa ja pohdittavaa olisi jopa liikaakin.  Voin huokaista helpotuksesta ja todeta, että kyllähän tästä sittenkin riittää kirjotettavaa!

Berger puhuu ihmisestä organismina, joka kehittyy vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Tällöin ihmiselle kehittyy inhimillinen ominaispiirre, ihmisen minuus. Toki ihmisen minuuden geneetttinen perusta määräytyy ennen syntymää, mutta ihmisen identiteetti määrittyy sosiaalisten prosessien kautta nimenomaa kulttuurisesti.  Bergerin mukaan ihminen kehittyy aina jo ennalta järjestäytyneessä yhteiskuntarakenteessa, jolloin yhteiskuntajärjestys on ihmisen rakentamaa jatkuvaa inhimillistä tuotantoa. Tämän yhteiskuntarakenteen ihminen tuottaa jatkuvassa ulkoistamisen prosessissa.

Tässä jatketaan vielä vähän siitä, mitä Hanna edellisessä kirjotuksessaan jo pohtikin ja, mitä Veerakin aikaisemmin kirjoitti. Todellisuutemme varmastikin on muiden luomaa tietoutta, toimintatapoja ja kulttuuria. Opitut periaatteet, kulttuuri ja arvot ovat kehittyneet jostain ja jatkavat kehitystään meidän mukanamme. Mielestäni ei ole vaarallista se, että toimimme tietyllä tavalla vaan se, että emme tiedä miksi toimimme niin. Jokaisen ihmisen pitäisi pystyä kyseenalaistamaan oma kulttuurinsa. Kyseenalaistamisella on yleensä negatiivinen konnotaatio, vaikka kyseessä on ennemminki vaihtoehtoisen ja paremman ratkaisun etsiminen.  Aina kyseenalaistaminen ei tuota tuloksia, eikä se tarvitsekaan. Tärkeämpää on tietää, että on ns. ajantasalla. Tällaisella aktiivisella monitoroinnilla voitasiin välttää organisaatioissa syntyviä kriisitilanteita tai ainakin rajoittaa niiden laajuutta. Täytyykö ihmisen olla sitten hullun takakiree, että se voi kyseenalaistaa? Mun mielestä ei!

Toivottavasti sait vähän kiinni siitä, mitä hain. Kauheesti ajatuksia, joita en saa ulos millään. Onneks sentään tunteista puhuminen on helpompaa.

Truly yours
-Juho