Kun yritin epätoivoisesti etsiä aihetta, mistä kukaan muu ei ole vielä kirjoittanut, törmäsin Bergerin käsitykseen kielestä. Tällä ei ole mitään maagisia yhteyksiä yhteisöviestintään – tai no, Mediamaailman Murros luennolla kuulimme kuinka paperi mullisti viestinnän maailman niin kai voin sanoa, miten kieli on oleellista kommunikoinnissa – mutta aihe oli omasta mielestäni mielenkiintoinen ja Bergerin blogia nyt on aina mukava lukea.
 
Eli Bergerin kanta kielestä. Ja tämä on lyhyt versio koska Bergerillä todellakin riittää sanottavaa kielestä. Mutta pääosin hänen kantansa voidaan kiteyttää blogin viimeisiin lauseisiin: ” But there is nothing like hearing contemporary people actually speaking a language. This is why keeping a language alive, or restoring it to living speech, is a truly humane value of civilization.” Berger yhdistää kielen uskontoon, politiikkaan ja ihmisen omaan identiteettiin ja hyvästä syystä.
 
Äidinkieli ja etenkin murteet kertovat, mistä me tulemme. Hyvänä esimerkkinä elämä Jyväskylän yliopistossa: useasti kuuntelemalla uusien opiskelijoiden murteita voi jo veikata kuinka kaukaa he ovat tulleet opiskelemaan. Kielitaito on vielä nykyäänkin myös sidoksissa valtaan ja asemaan yhteiskunnassa. Monissa maissa kyky puhua englantia on pääsylippu parempaan koulutukseen ja avain rikkaampaan tulevaisuuteen. Ja ajatellaan vaikkapa nykyajan työmarkkinoita. Itse kerran kuulin työhaastattelun jälkeen, että minulla oli itse asiassa parempi CV, mutta se toinen hakija puhui sujuvaa ruotsia, joten homma meni sinne kaupan sijainnin takia.  Ja mainitseepa Berger kirjoituksessaan vielä aatesuuntia kuten feminismin. Itsekin englannin kielen tunnilla olen kuullut puhetta kielen maskuliinisuudesta: history, ”the species of man” ja niin edelleen.
 
Käytetään kieltä sitten millä tavalla tahansa, sitä pitää käyttää Bergerin mukaan. Vaikka kieli voi myös erottaa, enne kaikkea se luo yhteisöllisyyttä. Meidän kulttuurimme on sidoksissa kieleen ja meidän ei pitäisi menettää ja unohtaa omien kieltemme pieniä ihania erikoisuuksia vaikka olisi kuinka muotia lainata sanoja ulkomailta. Kyllä meidän taloudessa vieläkin pestään itsemme saunassa ”hullaus veellä” ja kovassa kiireessä kuljetaan ”haepakkaa.” Molemmat termejä, jotka kuulin nyt edesmenneeltä mummoltani lapsuudessa. 

Ja jos nyt heitetään tähän loppuun pretty obscure link yhteisöviestintään... Hei tiesittekö, että me viestitään kielellä? Ja sitä voi käyttää eri tavalla eri kanavissa ja eri kohdeyleisölle puhuessa? Joskus epävirallisempi tyyli toimii hyvin ja joskus pitää käyttää niitä hienoja Kela lomakkeiden kiemuroita, joista tavallinen kuolevainen ei ymmärrä mitään. Mutta jos en nyt mene nukkumaan tavalliset kuolevaiset eivät ymmärrä minustakaan mitään :)

Anna kiittää ja kuittaa.