Kriisi kuuluu yrityksen/yhteisön  kasvuun, kehittymiseen ja ylipäätään olemiseen sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta. Eli täytyy ajatella niin, että kriisi tulee väistämättä. Se on ihan ok.

Mitä silloin tällaisessa tilanteessa yhteisöviestijä ajattelee? No hänen / heidän pitää osata varautua siihen, eikö totta? Kuinkahan monella organisaatiolla on oikeasti toimiva kriisiviestintäsuunnitelma? Ja jos on, niin miten ja kuinka usein sitä päivitetään?

Bergerin mielestä organisaatioiden täytyy rakentaa ja kehittää pitkäkestoisia, suorastaan yhteisymmärrystä huokuvaa kanssakäymistä tärkeimpien yleisöjensä kanssa koko ajan, jotta mahdollisista kriisitilanteista selviydytään kunnialla.
Eli pitäisi keskittyä tulossa olevaan kriisiin (sehän ON tulossa joka tapauksessa) huolehtimalla, että omalla porukalla ja tärkeimpien kumppaneiden välillä on avointa, keskustelevaa, luottamusta herättävää toimintaa jo pitkälti ennen kriisiä, jotta siitä selvitään. Ihan loogista, eikö vaan?  Itsestäänselvyys(kö)? Ehkä itsestäänselvyys, mutta kuinka moni työskentelee tämän toteutumiseksi?

/Veera

PS Lähteenä Optimasta löytyvä Mats Heiden artikkeli On Berger https://optima.cc.jyu.fi/learning/id40/bin/user?rand=27932

PS Avoin keskustelu on aina hyvästä. Myös silloin, kun on mokannut: http://skeletor.tbwa.fi/rekry/