Ensin eeppinen anteeksipyyntö siitä, että postaan tyyliin kaiken viimeisenä iltana juuri niin kuin ei saisi missään nimessä koskaan ikinä tehdä. Mutta sen siitä saa kun eroaa ja sairastuu ja vaipuu angstin syviin kuiluihin. Mutta ei siitä sen enempää. Siirrytään oleelliseen. Eli Bergeriin. Ja koska ryhmätoverini ovat tehneet ihailtavaa työtä on haastavaa tuoda mukaan uusia näkökulmia, mutta yritän kuitenkin parhaani. Ja jos toistan jotain. Olen syvästi pahoillani.
               
Kun ensimmäistä kertaa Googlasin Peter Bergeriä oli pakko nauraa, koska sankarimme näyttää Remu Aaltosen ja Star Trekin Kapteeni Picardin risteytykseltä. Remu Aaltoseen ei sen enempää yhtäläisyyksiä löytynyt, mutta nörttinä minun on verrattava Bergeriä Picardiin. ”To boldly go where no man has gone before” pätee omalla tavallaan Bergeriin. Ja kaljuuden lisäksi heitä yhdistää myös absoluuttinen cool- taso.
               
Kuten monet ovat maininneetkin, Berger pystyy näkemään asiat ihailtavasti monesta eri näkökulmasta ja on hyvin suvaitsevainen ja pitää mielensä avoinna, jotain mikä on omasta mielestäni todella tärkeää alamme ammattilaiselle. Yhteisöviestijöinä emme voi kulkea maailmassa laput silmillä seuraten ainoastaan yhtä linjaa. Meidän on katsottava ympärillemme ja asetuttava muiden ihmisten saappaisiin. Meidän on osattava ymmärtää kulttuuri eroja ja tunnistettava mikä toimii kenellekin. Tässä suhteessa voimme ottaa oppia Bergeriltä. Kun hän saa käsiinsä ongelman tai argumentin, hän pyörittelee sitä ja tutkii sitä kaikista näkökulmista – eikä tuomitse. On virkistävää tutkiskella tyyppiä, joka suhtautuu asioihin pätevästi, mutta myös rennosti, eikä yritä tuputtaa omaa kantaansa ja vakuuttaa kaikille olevansa oikeassa ja tekevänsä jotain mullistavaa. Sädekehä heijastuisi niin kauniisti Bergerin kaljusta.
               
Ja tänään törmäsin Bergerin uusimpaan blogi kirjoitukseen, joka takertuu itseäni suuresti kiinnostavaan aiheeseen: An instruction manual for the radical transformation of identity.  Kirjoituksessaan Berger käsittelee identiteettiä, sitä miten siihen halutaan vaikuttaa ja voidaanko siihen vaikuttaa käyttäen esimerkkinä seksuaalisuutta.
               
Kirjoituksesta tarttui itselleni kiinni seuraava:  ”Primary socialization has a great advantage: It starts from scratch. The secondary socialization involved in alternation must dismantle before it can construct.” Tiedän, että Berger puhuu tässä identiteetistä, mutta samaa voisi käyttää helposti ulkoiseen viestintään. Ajatellaan vaikkapa organisaation imagon luonti/kehitys kamppanjaa. Tyhjästä on helppo aloittaa, mutta kun puhutaan asenteiden muuttamisesta ja suunnanvaihdosta – tässä palaa muuten mieleen ihanasti pääsykoe tehtävä muutosprosesseista organisaatioissa – tehtävä onkin jo vaikeampi.  
              
Bloggauksessaan myös Berger sanoo, miten identiteettimme on riippuvainen sosiaalisesta ympäristössämme ja miten nyky-yhteiskunnassa kohtaamme jatkuvalla syötöllä, päivittäin, hyvinkin erilaisia ympäristöjä kaikkialla. Kaverimme, koulutuksemme, työpaikkamme, katu-osoitteemme – kaikki vaikuttavat meihin ja siihen, miten me ajattelemme. Voimme boikotoida tuotetta, jota emme ole edes koskaan kokeilleet, koska kaverimme sanoi, että ”se on syvältä.” Vastakohtaisesti voimme kumota negatiiviset ennakkoluulot ja palata vieroksumiemme tuotteiden ääreen kiitos hyvän suosituksen tai iskevän mainoksen. Itsekin olen syyllistynyt tähän. Join tänään punaista maitoa ensimmäistä kertaa elämässäni.

Anna