Berger kehoittaa meitä keskustelemaan. Sosiaalinen todellisuus perustuu  kieleen ja keskusteluun. Organisaation onnistunut kriisiviestintä perustuu siihen, että luottamusta löytyy ja linjat ovat auki. Mitäpä jos kieli ei olekaan yhteinen? Mitä jos kulttuurierot ovat valtavat?

Tunnustan. Pidän Bergeristä, koko ajan vain enemmän. Bergerin pitäisi ottaa muutama uusnatsi ja persu  oppikouluunsa ja kertoa heille teorioistaan ja omasta suhtautumisestaan no, elämään ylipäätään.

Heide kirjoittaa artikkelissaan, että Bergerin tavoite on olla avoin toisia kulttuureita kohtaan ja yrittää ymmärtää todellisuutta monesta erilaisesta perspektiivistä. Yhteistyö ei synny yhdessä yössä, vaan vaatii aikaa. Yksinkertaista, jälleen kerran, mutta niin toimivaa ja totta.

Tästä hyvä esimerkki löytyy tältä kurssilta. Qvantelin HRM Suvi Geier kävi puhumassa hr-prosesseista ja viestinnästä kansainvälisessä työyhteisössä. Hän mainitsi alkuvaiheessa tehneensä virherekrytointeja intialaisia työntekijöitä palkatessaan, koska ei tuntenut intialaista kulttuuria. Hän ei osannut elää intialaisessa maailmassa, eikä vielä ymmärtänyt kaikkia merkkijärjestelmiä. Intiassa kuuluukin liioitella. Suomessa pitää puhua totta. Tuloksen tiedämmekin.

Voisi kuvitella, että virherekrytoinneilta olisi vältytty, jos Suvi olisi esimerkiksi viettänyt ennen rekrytointien aloittamista aikaa Intiassa tutustuen maan kulttuuriin ja tapoihin. Aina se ei tietenkään ole mahdollista hektisessä työelämässä, mikä on kyllä väärin. Onko ennemmin hyväksyttävää tehdä nopeasti ja samalla myös virheellisesti, kuin opetella hitaasti ja omaksua uutta, jolloin siitä on hyötyä jatkossa?

/Veera

Lähde: Heide, M. On Berger. https://optima.cc.jyu.fi/learning/id40/bin/user?rand=27932